Olen jo pitkään miettinyt blogin aloittamista, mutta aina se on jäänyt ja jäänyt. Mutta tässä ollaan, haparoiden mutta varmasti! Kirjoituksia tulee varmasti olemaan hyvin erilaisia, päiväkirjamuotoisista merkinnöistä yleispätevään löpinään.

Tässä ohessa voisi mainita asioita itsestäni, ettei kirjoitusaiheet tule ihan puun takaa:) Rakastan kirjoja ja lukemista, omassa kirjahyllyssä on kirjoja jo lähemmäs kolmesataa, eikä loppua näy! Vammalan kirjamessut ovat tuttu paikka, jossa rahat takuusti menevät. Sillä eihän kirjoja voi olla koskaan liikaa! Lempikirjailijoita ovat esimerkiksi:

L.M. Montgomery (Anna-kirjat, Runotyttö, novellikokoelmat jne.)

David Eddings (mm. Belgarionin ja Mallorean tarut)

Tad Williams (Taru kolmesta miekasta)

Stephanie Meyer (Houkutus, Uusikuu,Epäilys ja Breaking Dawn)

Sekä monet, monet muut! Olen aina lukenut, ei mene päivääkään ilman:) Pienenäkin olin mieluummin kirja kädessä kuin leikin pehmoleluilla. Pääsihän niillä jopa konttaamaan lujaa jos laittoi liukkaat kirjat pienten kätösten alle...!  Mutta toinen kiinnostuksen aihe on valokuvaus. Siitä olen kiinnostunut vasta lähivuosina, kamerankin olen omistanut vasta kolme vuotta. Itse asiassa juuri sain kyseisen digikameran heitettyä pois, sillä sain kauan himoitsemani järjestelmäkameran. Ottamiani kuvia joutuu varmasti täällä näkemään:)

Kolmas tärkeä asia on hiukset.  Se ansaitsi tulla alleviivatuksi, sillä parturi-kampaaja on tuleva ammattini! En ole toki aina ajatellut suuntaavani hiusalalle. Pienenä kyllä pykäsin jos jonkinmoisia "kampauksia" tädeille ja mummoille, sekä olen aina ollut tarkka ja herkkä omista hiuksistani, mutta ammatiksi sitä en ole ajatellut kuin ohimennen ennenkuin nyt kolmena viime vuotena. Herätys tähän asiaan tapahtui kun päätin ryhtyä vielä blondimmaksi kuin olin, enkä tietenkään ymmärtänyt vielä mitään hiustenhoidosta tai siitä, että blondaus ei tee hyvää hiuksille! Eli toisin sanoen marssin kullanvärisen kuontaloni kanssa kampaajalle ja kertarysäyksellä jo hieman ennestään vaalennetut hiukset värinpoiston kautta vitivalkoisiksi. Auts, hulluko tuo tyttö on, ajattelette. Noh, samaa ajattelen nyt! Ilman typerää kertarysäys-vetyperoksidiblondausta omistaisin edelleen pitkät hiukset. Tietenkään valkoiseksi värjäämisestä ei seurannut mitään hyvää. "Hoidin" hiuksiani lähinnä Pantene pro-v:llä, joka on täyttä silikonimössöä ja ei todellakaan hoida yhtään mitään. Ja hiuslakka oli ahkerassa käytössä.

Jossain vaiheessa tapahtui herätys, ja ajattelin saavani hiukset hyvään kuntoon jos en enää blondaisi. Hiuksista tuli tummat, joista halusinkin saman tien eroon. Lopputuloksena melkein hartiamittaiset hiukset, tällä hetkellä hyväkuntoiset, ja vaalenemaan päin. Ja tietenkin haaveena rakas valkoinen tukka, eihän sitä ihminen mistään opi...! Nyt siis olen viisaampi asian suhteen, sekä rakkaus hiusalaan heräsi:)

Merkintä venyi pidemmäksi kuin olin ajatellut, vaikka ei sisälläkään vielä mitään tähdellistä! Jatkossa lisää:)